keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Mutta miksi kenkiä?






Maanantaina oli Random Act of Kindness -päivä, jolloin haastettiin tekemään hyvä teko vaikkapa vastaantulijalle. Eihän semmoista millään muista oikeana päivänä viikolla, jonka työpäivät venyvät illan tunneille ihan jo active act of kindness -toiminnassa. Onneksi kivat teot eivät ole päivään sidottuja. 







Kotimatkalla oli tänään jotenkin tosi hyvä mieli. Yhtä lailla niin huippujen työkavereiden vuoksi, kuin senkin, että kahdeksan kuukauden takaisesta äidin kuolemasta on tosiaan, hupsis, kulunut jo noin helpottavan monta kuukautta. Ja vaikka se koskee, ja tulee aina koskemaan, siitä kuitenkin jollain ihmeen kaupalla selviää kuta kuinkin ehjänä. Ymmärrettävää toki, että olo, ja sen vuoksi myös usko asiaan vaihtelee päivittäin. Siksi iloitsen jokaisesta hetkestä, jona tunnen näin.

Tänään piti olla Mummokerho, mutta ei sitten päämummon huonon kunnon vuoksi ollutkaan. Paranemisia, armas hulluvillasukkanainen! Koska mummot jäivät tapaamatta, kävelin vieroitusoireissani ruokakaupassa eksyneen näköisen, kumaraisen, iäkkään rouvan luo. Juttelimme hetkisen. Jo toisessa lauseessaan pikkuruinen täti kertoi, että elää yksin. Vaikka me kaksi yhden hengen talouden edustajaa vaihdoimme ajatuksia lähinnä siitä, miten haastavaa on viitsiä laittaa kunnon ateria vain itselleen, tuli heti mieleen, ettei se varmasti ole tuolle mummolle se pahin asia yksin elämisessä. Että tässä sitä nyt sitten mietitään ryhtymistä viikottaiseksi kaveriksi jollekin söpölle random-mummolle. Punaisen Ristin ystävätoiminnasta ja kursseista voi lukea täältä. Olisi näköjään koulutusta täällä Käpylässäkin muutaman kuukauden sisällä. :)






Entäs nämä kuvat? Liittyvät ilmeisesti olennaisesti aiheeseen? No tietysti! Ajattelin nimittäin tehdä tietokoneelleni sellaisen active act of kindness -tempun. Tyhjennellä loppuillan valokuvaturhakkeita, joita yksi harrastelija on ottanut näköjään aikas surutta ja mielin määrin. Kymmeniä yhdestä ja samasta aiheesta. Esimerkiksi eräidenkin uusien ballerinojen suojasuihkutuksesta remppasotkuisen kotipihan ilta-auringossa. Kukkuu. ;)








Näistä ne varmaan puhuvat rakennusfirmojen esitteissä. Talopaketeista.

Iloista iltaa!


4 kommenttia:

  1. Voi sinä ihana ihminen. Ota ihmeessä mummo kaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis ihana juttu. Pitäis vain yrittää olla järkyttämättä hassuilla jutuillaan sitä mummoa. ;)

      Poista
  2. Terveisiä täältä rään ja nenäliinojen keskeltä.

    Toi mummotoiminta kuulostaa ihan sulta. Voin jo nähdä sut jonkun Käpylän mummon kanssa lähikaupassa käsikynkässä puristelemassa tomaatteja ja lappaamassa niitä sitten rollaattorin koriin samalla, kun suu käy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi räkämummonen! Parane pianpian! :)

      Joo, mun nimike vois olla mummoassistentti... :D Kyllä siinä kuule sais säät ja kahvin hinnat kyytiä, kun me Elman kans päästäis vauhtiin.

      Poista

Kiva saada postia. :)