sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Rakas ystävämme putkiremontti

Paljon ihanaa se antaa, mutta kyllä se ensin kunnolla koettelee. Pätee varmasti moneenkin elämän suureen asiaan, mutta tällä kertaa puhun putkiremontista. Kavereilla se alkaa huo-men-na.




Vanhojen talojen tuskainen riesa, kuin joku tietyn iän riskisairauden hoito. Ensin niinjaniinmonivuotisseulonta ja hoitotarpeen kartoitus, sitten tositoimet, kun akuutti tilanne ilmenee. Toivon mukaan ripeät täsmäotteet taudin taltuttamiseksi. Mitä myöhemmin toimeen ryhtyy, sitä haastavampaa pirulainen on nitistää. Onneksi ennuste on näissä tapauksissa kuitenkin hyvä.  Entistä ehompana yleensä palataan, kunhan prosessi on jaksettu sietää.


Käytävät on jo pahvitettu.







Kaverimme ovat remontoineet asuntoaan jo tovin putkisaneerausta odotellessaan. Nyt on menossa viime hetken pakkaaminen ja asettuminen asumaan kodin keittiö- ja kylpyhuonetilojen ulkopuolelle. Hatunnosto reippaudesta kestää remppa kotona asuen. Kaikesta stressistä huolimatta pääsimme perjantai-iltana avuksi tyhjentämään ruokakaappien sisältöä. Pitäähän kavereita auttaa. ;D








Höpsönä tunnehörhönä romantisoin mielessäni kotien remonttivaiheita. Voi sitä keskeneräisyyden avaruudessa leijuvaa tahattoman fiilistelyn ja tulevaisuuteen katsomisen aikaa! (Itsellä on vissiin menossa kotona ikuinen tilanne tuon tunteen kanssa, mutta voineeko tuolle saamaton laiskimus mitään...) Kaveri kysyikin, mitä minä (hullu) tuon kameran kanssa rempparoinan ja sotkun keskellä heilun. Niin. Terveisiä pöpilästä. Mutta kotiin tullessa mieli oli niin selkeä ja täynnä uusia ideoita omaan kotiin, että kun vielä löydän sen toteutusnapin, mua ei pysäytä mikään. ;)


Parketin alta paljastunutta. Siitä tulee vielä tosi hieno.


Olen itse kokenut yhden putkiremontin. Armaat kaverini olivat luvanneet vuorotella asuntohelppinä, sillä yksiössäni olisi ollut käytännössä mahdotonta elää räimimisen aikana. Vitsailimme, että minun kannattaisi hankkia poikaystävä putkiremontin ajaksi. Jotenkin, pyytämättä ja yllättäen, juuri niin sitten tapahtuikin. Kiitos siitä, sinä ihana punapää sieltä menneisyydestäni. :) Remontti sujui ilman stressiä, kun kävin vain pari kertaa kolmen kuukauden aikana kurkkaamassa edistymistä. Vahtimassa vuokranantajaa varten. Loppusiivouksen jälkeen pölyjä sai kuurata pitkän aikaa, mutta oli uusi kylppäri kyllä sen näköinen, että kaiken vaivan arvoista oli. 




Hellyttävä näky tiskialtaalla. Ovat kuulemma jakaneet maalia jogurttipurkin avulla, mutta silti. Niiiin remppakodin keittiötunnelmaan sopivaa. Ruoka- ja kittipurkit sulassa sovussa, voi sydän sentään.

Voimia murut! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva saada postia. :)