tiistai 28. kesäkuuta 2016

Meriruohoa seinällä





Mitäs sanotte tuosta seinästä? Sain vuoden alussa valita #unelmatapetti -blogiyhteistyön merkeissä Eco Wallpaperilta yhden uutuustapeteista seinällemme. Surkeiden sattumusten summana aikataulut venyivät ja vanuivat, eikä tämä Seagrass-tapetti lopulta päätynytkään meidän kotiamme piristämään. Onneksi sopiva seinä tuli vastaan hieman huhuilemalla. Terhi sai olohuoneensa seinälle uutta ilmettä ja minä kuvat muutoksesta teille näytettäviksi. Win-win. :) 

Meriruohokuvio on tiheimmillään tapetin alalaidassa, ja harvenee yläosaa kohti niin, ettei aivan ylhäällä ole kuviota lainkaan. Vaikka tapetti oli tilattu mitoilla meidän yli kolmemetriseen huonekorkeuteemme, se toimii hienosti myös matalammassa tilassa. Terhin tarvitsi vain päättää, leikatako tapettia lyhyemmäksi ala- vai ylälaidasta sen mukaan, paljonko halusi ylälaitaan ruohotonta aluetta.










Alla lähtötilanne. Eiköhän voi sanoa, että kyllä tapetti tuo ilmettä. Ainoa ongelma taitaa olla, että tapetointi laukaisi halun muuttaa muutamaa muutakin juttua huoneessa. Toivottavasti matonvaihtotarpeeseen vienyt projekti ei paisu ihan lumipalloefektiksi asti, Terhillä kun on mielestäni aivan ihanan viihtyisä olohuone. Tuollainen Habitaren lukuvalaisin tarvittaisiin muuten meillekin... Kiitos Terhi, kun sain tulla teille kyläilemään. :)






Postaus on toteutettu yhteistyössä K-raudan, Rautian, WallVisionin ja Metsä Boardin kanssa. Econ tapetteja voi ostaa K-raudoista ja Rautioista.


maanantai 23. toukokuuta 2016

Suvimarjalla on kesä











Olipa taas juhlaa päästä viettämään päivää huippuseurassa Padasjoen Auttoisille Suvimarja Lifestyle Puotiin, jossa vierailimme viimeksi pikkujoulujen aikaan. Suvi otti iloisen bloggaajajoukkomme vastaan äitienpäivän aattona tilan omaa kaurapuuroa ja paikan päällä leivottuja kakkuja notkuvan pöydän äärellä. Saimme heti aamusta myös maistella Suvimarjan uutuussiideriä, jonka kuiva ruusuisuus sai kaipaamaan aikaa, jolloin kokonaisen lasillisen nauttiminen on taas ihan ok. ;) Juttelimme Keinuhongan tilan ja puodin kesämenoista, ja tulipa siinä vaihdettua kuulumisia bloggaajienkin kesken. Aamiaisen jälkeen tutustuimme kaupan tarjontaan. Puodissa oli tuote-esittelyjä kynsilakoista sisustustekstiilien kautta aina kuntoiluvälineisiin, eikä pieniltä tuliaisostoksilta (itselle) voinut välttyä. Suvi kertoi tilan uuden vuokramökin (rintamamiestalon, jee) remontin valmistuvan pian, ja mainitsi myös kesän kohokohdasta tilalla. Sonnirokki tulee taas. :)
 





















Päivä oli helteisen aurinkoinen, ja meinasi jo omien turvonneiden jalkojen kanssa välillä uuvuttaa. Jäivät siinä sitten näkemättä tilan eläimet tällä kertaa. Mutta mikäs siinä oli odotellessa muita istuen aurinkoterassilla jalat ylhäällä ja lasi sitruunavettä kädessä. Suvin reippaan iloisella persoonallaan ja pistämättömällä tyylisilmällään kauppaan ja kahvilaan luoma tunnelma lähti tälläkin kertaa kotimatkalle mukaan. Kiitos Suvi! 

Iso kiitos myös mukana olleille murusille. Pus pus Sateenkaaria ja serpentiiniä, Musta ovi, Vai-heis-sa, Voikukkapelto, Retromoderni, Piirto, Sula mahdollisuus, Koti kaupungin laidalla, Sally's ja Call It Home. Jälleen kerran tuli todettua, että teidän kanssanne voi itkeä ja nauraa, ja joskus jopa molempia samaan aikaan. Ootte ihania.

Tervemenoa kesäreissulle hakemaan palanen Suvimarjan iloa. Aukioloista ja tapahtumista lisää täällä

 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Onnellinen hyllystä















Jahas, kuvat muuttuivat taas vaihteeksi aikamoiseksi sutuksi matkallaan Bloggeriin, mutta jospa ei välitetä. Siellähän näkyy meidän keittiön uusi hylly, joka vihdoin saatiin valmiiksi ja seinälle taannoisia tupari-hää-lapsi-virka -bileitämme edeltävinä päivinä. Olipa muuten ihanaa nähdä niin paljon rakkaita ystäviä samalla kertaa. Kun vielä olisi ollut aikaa jutella kaikkien kanssa kunnolla. No, tiedättehän, juhlat. Monet yksityistreffit on onneksi sittemmin muistettu sopia.

Ensimmäisen setin House Doctorin hyllynkannattimia sain jo ajat päivät sitten, mutta kun reilut puoli vuotta takaperin tilattu marmorilevy vihdoin helmikuussa saapui nätisti keskeltä kahteen kappaleeseen päsähtäneenä, päätin luovuttaa ja käydä leikkauttamassa vaneria tilalle. Ja hyvähän siitä vaan tuli, varsinkin kun innostuin laittamaan yläpuolelle toisenkin hyllyn. Tykkään erityisesti siitä, että kannakkeet ovat eriväriset. Vanerihan sopii loistavasti yhteen varmaan ihan minkä tahansa sävyn kanssa. Vielä kun saisi piiloon tuon hurjan coffee stationin nurkassa. No, tulevaisuuden kodissa sitten. Jotenkin veikkaan, että lähivuosina hetimulletännenyt-tyyppinen kahvinhimo kiilaa kauneuden edelle.

Kyllä mun nyt kelpaa leikkiä hyllyasetelmilla. Sitähän siis varmaan ehtii paljonkin tulevina vuosina noiden pikkuisten kaksolaisten kanssa. ;)


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Muutoksia







Heippa hei kotoa. Olen ollut nyt viikon pois töistä ihmettelemässä, osaanko reilun parin vuoden päästä mennä työpaikalle takaisin. Jotenkin tosi ihmeellinen olo näin ensi kertaa pidemmälle tauolle jäävänä, vaikka joutilaana en toki olekaan vielä ehtinyt olla. Päivät ovat kuluneet työn lopettamiseen liittyvissä paperihommissa, sijaisen briiffaamisessa, pienenpienten vaatteiden pesussa, nettikirppisten selaamisessa ja kauppojen teossa, terveyskeskuksessa ja labrassa pyörähdellessä sekä siinä sivussa vaihtelevan olon kiroamisessa. Viimeisimmän villityksen diagnosoin sukuvikojen joukosta issiasvaivoiksi. Jipii.

Mutta hei, aivan ihanaa olla kotona. Saa aamulla heräillä rauhassa sohvalla kahvikuppi kädessä katsoen uutisia. Kahvikin maistuu pitkän tauon jälkeen, jee. Voi suunnitella siinä silmiä availlessaan, painaisiko tänään perunalla vauvanharsoihin kuvioita vai tekisikö sen Viljan ihanan mobilen. Mihin aikaan menisi kokeilemaan pientä kävelyä, jos jalka sattuu pitämään, ja marittaisiko nyt vai huomenna papereita. Ehtii myös kaikessa rauhassa katsella ympärilleen kotona. Ajatelkaa, täällä alkaa olla kaikki kunnossa. Olen niin odottanut tätä, ja vihdoin, juuri ennen pieniä, koti alkaa näyttää siltä, kuin vuosi sitten suunnittelin. Hih, puhukaamme sitten vasta joskus myöhemmin siitä, kuinka kauan asuntomme pohja tarjoaa järkevästi tilaa neljälle. 

Pienen hetken vielä ehdin katsella kotia näin. Kun kaikki on paikoillaan. Seesteisessä tilassa ennen vaunuja, kaukaloita, kantoreppuja, ammeita, pumppuja ja pullonsteriloijia. Puhumattakaan sotkusta, jonka neljän hengen porukka saa väsyn päivinä aikaan, kun kaksikin on tähän asti aiheuttanut kaaoksen alta aikayksikön ja vieläpä vallan mallikkaasti. Olen kamppaillut asian kanssa, mutta vihdoin hyväksynyt tuon kaiken tavaran tulon meille.  Jokainen saa jäädä pieneksi hetkeksi. Hyvästä syystähän tuo kaikki tarvitaan, ja yritän reippaasti hankkiutua tarvikkeista eroon sitä mukaa, kun niitä jää käytöstä. Kyllä minä hieman liian tarkkasilmäinenkin selviän. Kuulemma ensimmäiset vuodet myös jotenkin huurustavat näkökykyä. ;)


Ja onneksi saa valita ne omaa silmää ilahduttavimmat tavarat. 





Huomenna päivällä hankkiudun Indiedays-tapahtumaan. Hitaasti hissutellen tai yhdellä jalalla hyppien, katsotaan nyt. Mukaan tulevat, nähdään siellä. Jospa löytäisin tilaisuudesta tulevien päiväkävelyjeni ja -unieni väliin myös hieman bloggausvoimia. Haluaisin vilauttaa muutamaa kodin kulmaa pitkästä aikaa ja valmiimpina kuin aiemmin. Ensimmäisen kuvan reunasta pilkotteleekin yksi uutuus, johon olen aivan rakastunut.


Iloista viikonloppua, voikaa hyvin!


tiistai 22. maaliskuuta 2016

Seinä!









Jee! Katsokaa nyt. Vihdoinkin meillä on väliseinä ja kirjahylly. Laatikkomme muuttui yksiöstä kaksioksi vaivaisella vuoden tuskailulla. ;) Oven ostimme käytettynä ja laitatimme kuntoon. Seinän yläosan lasien reunukset ovat alumiinia. Mies tahtoi Lundiaa, mä sain päättää värin. Vielä kun saamme ruokapöydän huollosta ja tuon maton sen alle takaisin, ai että meidän kelpaa. Ja eipä muuten ole enää yhtään vihreää pelikaanilaatikkoa.

Veimme itsemme ja sisäiset lapsemme ;) talvilomaksi Firenzeen. Kiipeilin vielä silloin vuoripukin lailla kirkontorneihin. Nyt on jo vaikeaa laittaa kenkiä jalkaan, ja liikkumistani kuvaillaan ystävällisesti vaappumiseksi.

Pikkuruiset ovat tyttöjä ja voivat hienosti. Mä konmaritan ja kirpparoin vimmalla raskaushuuruissani, enkä varmaan edelleenkään ehdi siis jaksa sen kaiken riehumisen jälkeen turhan usein blogihommiin. Mutta parempi varmaan kirjoittaakin vain silloin, kun on edes jotain puolijärkevää sanottavaa. Johan siellä ruudun toisella puolella hermot menisivät, jos alkaisin pommittaa odotusjutuilla, jotka tietysti pyörivät mielessä yötä päivää.

Kerron, kun taas tapahtuu. Pian pitäisi olla esittelyvalmiina muutakin uutta kotoa. Eräät juhlatkin ovat aivan oven takana. Kaunista pääsiäisviikkoa muruset!